historiaa

Haukiputaan - Kellon alueelle, silloisen rannikon tuntumaan syntyi verrattain lyhyessä ajassa noin vuosina 1350-1450 useiden kymmenien talojen muodostamaa kyläasutusta. Valtaosa asukkaista oli lähtöisin Lounais-Suomesta. Päämielenkiinnon kohteena oli meri- ja jokikalastus. 1500-luvun jälkipuolella Haukiputaan - Kellon -alueelle muutti jonkin verran myös savolaisia.
Hallinnollisesti Haukiputaan ja Kellon kylät kuuluivat 1300-luvulla perustettuun Iin pitäjään. Haukiputaan kunta perustettiin vuonna 1866.

Maunun saha

Haukiputaan vanhin suursaha, Maunun saha, perustettiin Asemakylälle nykyisen Pohjola-opiston paikalle vuonna 1863. Saha oli aluksi vesisaha, mutta se muutettiin vuonna 1882 höyrysahaksi. Sahattu puutavara uitettiin Niemeläntörmän ohi kaivettua kanavaa ja Niemelänojaa myöten Siikasaareen, missä se tapuloitiin odottamaan laivoihin vientiä. Työntekijöitä sahalla oli 60-70 ja keskimääräinen päivänsahaus noin 60 tukkia.

Maunun saha oli aikoinaan myös kulttuuri- ja huvittelukeskus, sillä sahan alueella oli suuri puisto, tanssilava, seurapelihuoneet, keilarata ja krokettikenttä. Maunun saha lopetti toimintansa vuonna 1908, jolloin rakennukset purettiin ja koneet myytiin.

Vanhainkoti

Simppulan kunnalliskodilla oli oma maatila, Simppulantila, joka tuotti maitoa, lihaa ja juureksia kunnalliskodin tarpeisiin. Tilalla oli vielä 60-luvun alussa viljeltyä maata yli 44 hehtaaria. Tilanhoidon tarkoituksena oli tuottaa rehua karjalle niin, että päästäisiin mahdollisimman täydelliseen omavaraisruokintaan. Lehmiä tilalla oli noin 20, samoin vasikoita. Sikoja pidettiin pääasiassa myyntiporsaiden tuottamiseksi, mutta myös kunnalliskodin omiin tarpeisiin pidettiin lihotussikoja.

Tilan toiminta lakkautettiin v. 1965.