Kieli- ja kulttuurimatka Ahvenanmaalle ja Ruotsiin 5. - 12.5.2009
Minun oli, 17 muun onnekkaan ohella, kunnia vastaanottaa äärettömän arvokas stipendi, joka mahdollisti viikon opintomatkan Maarianhaminaan ja Tukholmaan. Järjestäjinä toimivat Pohjola-Norden-niminen, pohjoismaista yhteistyötä edistävä järjestö sekä matkatoimisto ED-matkat, joiden puitteista mukana oli kaksi matkanjohtajaamme. Koska kyse oli kielikylpytyyppisestä opetuksesta, käytiin kaikki keskustelu koko matkan ajan ruotsiksi, jopa vapaa-ajalla hotellihuoneissa ja kahviloissa.
Ohjelmaa oli kieltämättä järjestetty koko rahan edestä. Jo illalla saapuessamme Turkuun aloimme vähitellen tutustua toinen toisiimme, ja varhain aamulla astuimme laivaan suuntanamme Maarianhamina. Koko saaristo, johon pääsimme tutustumaan bussilla tehdyn kiertoajelun merkeissä, oli uskomattoman kaunista seutua. Majatalolla katsoimme Leijonien ottelun ruotsiksi selostettuna ja aamulla tutustuimme itse Maarianhaminaan jalan. Iltapäivästä olimmekin jälleen laivassa matkalla Tukholmaan.
Tukholman yöpymispaikkamme oli laadukas ja kalliinkin oloinen hotelli Quality Hotel Prince Philip Skärholmenin kaupunginosassa, vain hetken metromatkan päässä ydinkeskustasta. Sieltä käsin vierailimme lukuisissa mielenkiintoisissa kohteissa. Päiväseltään vierailimme idyllisessä Uppsalan kaupungissa, teimme ostoksia niin keskustan pikkuliikkeissä kuin läheisessä IKEAssakin ja kävimme elokuvissa katsomassa Män som hatar kvinnor, varsinaista opiskelua tietenkään unohtamatta. Toisinaan olivat hermot kireällä itse kullakin, sillä unensaanti jäi välillä todella vähäiseksi ja kesken kaiken osa meistä sairastui kovaan mahatautiin. Viikko kului aivan huomaamatta surullisen nopeasti, ja pian olimmekin jo kotimatkalla Suomeen. Sen kunniaksi lähdimme kaikki yhdessä tanssimaan laivan diskoon ja nauttimaan viimeisestä yhteisestä illasta.
Meitä oli siis 18 lukion toisen vuoden lukio-opiskelijaa aina Helsingistä Inariin saakka, kukin aivan omanlaisiamme persoonia, mutta yksi meitä yhdisti: rakkaus ruotsin kieleen. Viikon aikana näimme toistemme itkevän, nauravan, onnistuvan, mokaavan, oksentavan, laulavan, huutavan ja tanssivan. Parasta matkassa olikin juuri tämä porukka, joka oli kuin yhtä suurta perhettä, kuten toinen ohjaajamme Eija tapasi sanoa. Olen todella kiitollinen, että sain tutustua näihin ihmisiin, vielä näinkin mukavissa merkeissä. Toivon, että lukiostamme valittaisiin pian uusi stipendiaatti, sillä tämä oli kokemus, jota ei unohda koskaan.
Itseäni matka opetti monella tapaa. En ainoastaan alkanut ajatella ruotsiksi, vaan opin myös monia sosiaalisia taitoja ja sen, ettei mitään kieltä opi vain kirjoista lukemalla.
Juuli Kinnunen
