RANSKALAIS-HOLLANTILAISEN VAIHTO-OPPILAAN, MARTE PAUWN, HAASTATTELU 11.5.2006:

Miltä sinusta tuntuu lähteä pois Suomesta?

Aika surulliselta, koska olen viihtynyt täällä ja Haukiputaalla. Olen tuntenut oloni tervetulleeksi ja kotoisaksi. On myös surullista, että kesä on tulossa, lumi sulanut ja aurinko paistaa, sillä odotin niin kauan kesän tuloa ja nyt olen jo lähdössä pois. Tulen kaipaamaan Suomea, mutta olen iloinen siitä, että näen pian perheeni ja ystäväni.

Mitä ja ketä jäät kaipaamaan Suomesta?

Koulukavereita ja isäntäperheitä, jotka ovat olleet tosi mukavia minua kohtaan ja tehneet puolestani paljon. Ja myös muita vaihto-oppilaita, joita olen tavannut täällä. Olen viettänyt paljon aikaa heidän kanssaan, koska meillä ei ole aina ollut niin helppoa elää ja asua täällä ja olemme saaneet paljon tukea toisiltamme samassa tilanteessa olevilta. Tulen kaipaamaan myös koulua. Koulunkäynti Suomessa oli hyvin rentoa ja erosi paljon omasta koulun käynnistäni Ranskassa.

Mitä et jää kaipaamaan Suomesta?

Mämmiä. Rakastan pääsiäistä, mutta en mämmiä. En myöskään jää kaipaamaan kylmyyttä ja pimeyttä. Talvi ja lumi olivat ihan OK, mutta muuten talvi oli mielestäni liian pimeä. En myöskään tykännyt suomalaisesta oluesta.

Mitkä olivat Suomessa oloaikasi kohokohtia?

Matka Lappiin muiden vaihto-oppilaiden kanssa joulukuussa oli hyvin erityinen ja nautin siitä todella paljon, vaikka lunta ja pimeää olikin. Pidin erityisesti Lapin sinisestä valosta. Tulen kaipaamaan myös Joulupukkia, jonka tällä matkalla näin. Valitettavasti en kuitenkaan ehtinyt juttelemaan hänen kanssaan, koska hän oli niin kiireinen koko ajan.

Mikä oli sinulle vaikeinta aikaa Suomessa?

Joulu, koska se on perhejuhla ja erityisen tärkeä minulle, koska tulen suuresta perheestä ja joulu on yksi niitä harvoja aika vuodesta, jolloin voimme kaikki kokoontua yhteiseen juhlaan. Joulun aika oli minulle pimeää ja surullista.

Mitä vaihto-oppilasvuotesi on sinulle opettanut?

Kärsivällisyyttä. Ranskassa ystävystyminen on helppoa; sinun tarvitsee vain kävellä jonkun luo ja kysyä onko hänellä hetki aikaa sinulle. Noiden ensihetkien perusteella tiedät jo heti haluaako joku ystävystyä kanssasi vai ei. Suomessa taas kaikki ihmiset näyttävät aluksi epäystävällisiltä ja ihmisiltä vie paljon aikaa ensin tottua toisiinsa ja ikään kuin ”sulattaa välissään oleva jää”.
Olen myös oppinut rehellisyyttä. Ranskassa sanotaan usein asioita vain kohteliaisuuden tai tavan vuoksi, kuten esim. ”Oletpa kaunis tänään!”, vaikka se ei oikeasti edes pitäisi paikkaansa. Suomessa ei koskaan tehdä niin.

Onko mitään minkä tekisit nyt toisin?

En aloittaisi tupakan polttamista uudelleen. Kadun sitä nyt.

Mitä oppiaineita opiskelit koulussamme?

Opiskelin kuvataiteita, matematiikkaa, englantia ja saksaa. Lisäksi vierailin ranskan oppitunneilla.

Oliko niiden opiskelu erilaista verrattuna omaan kouluusi Ranskassa?

Täysin erilaista. Erityisesti kielten opiskelu, sillä teidän ryhmänne ovat pieniä ja niissä harjoitellaan paljon puhumista. Ranskassa me vain luemme ja kirjoitamme paljon kielten tunneilla. Kuunteluakin harjoittelemme vain harvoin ja ranskalaiset eivät yleisestikään jaksa varsinaisesti keskittyä vieraiden kielten opiskeluun. Suomen järjestelmä kielten opetuksessa on mielestäni paljon parempi, sillä siinä voi paremmin keskittyä tiettyihin kielitaidon osa-alueisiin.
Erilaista on myös se, että Ranskassa oppilaiden täytyy aina olla todella kohteliaita opettajia kohtaan, täällä se kaikki oli paljon rennompaa.

Jos voisit muuttaa jotain koulussamme, mitä se olisi?

Kouluruoka. En erityisesti pitänyt siitä, mutta tietysti on hyvä, että se on kaikille ilmaista. Ranskassa kouluruoka on todella kallista. Toinen asia, jonka täällä muuttaisin, olisi koulurakennus. Nykyisellään se on hieman ruma.

Jos voisit muuttaa jotain oppilaissamme ja opettajissamme, mitä se olisi?

Toivoisin, että oppilaanne olisivat puheliaampia ja vähemmän peloissaan ulkomaalaisia kohtaan. Tarkoitukseni ei koskaan ollut purra ketään, mutta joskus tuntui siltä, että pelotin kaikki pois ympäriltäni. Tuntui kummalliselta tulla kouluun, kun kaikki tuijottivat minua kuin jotain outoa oliota. Nuoremmat oppilaat ujostelivat mielestäni ihan turhaan, koska tiedän, että he osaavat kyllä puhua englantia hyvin. Kaikki minun kaverini olivatkin koulun vanhimpia oppilaita.

Mikä sinua odottaa Ranskassa?

Monet juhlat ja tosi lämmin kesä. Luvassa on mm. yksi iso kotiinpaluujuhla, syntymäpäi-väjuhlia sekä ystävieni valmistumisjuhlia.

Mitä odotat innolla Ranskasta?

Ystäviä, perhettä, viiniä, ruokaa ja kajakkiharrastustani.
Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi ja mahtuuko Suomi jotenkin niihin?
Aion opiskella kieliä ja kulttuurijohtamista yliopistolla. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana en voi vielä aloittaa suomen kielen opiskeluani, mutta aion tehdä sen myöhemmin, yliopiston ylemmällä tasolla. Koulutusohjelma on laaja-alainen ja valmistaa työskentelemään esim. EU:n käännöstehtäviin, suurten yritysten kaupallisiin tehtäviin ja museoiden kansainvälisiin järjestelytehtäviin. Aion myös myöhemmin tulla vuodeksi Oulun yliopistoon opiskelemaan jonkun vaihto-ohjelman kautta.

Lopuksi, mitä haluaisit sanoa oppilaillemme?

Jos teillä on mahdollisuus, niin menkää vaihto-oppilaaksi! Silloin opitte paljon sekä itsestänne että kulttuurieroista eri maiden välillä. Eri kulttuurien tuntemus ja muiden ymmärtäminen on tärkeää nykymaailmassa. Jos kaikki olisivat olleet vaihto-oppilaina, kaikki ymmärtäisivät paremmin toisiansa ja maailmassa ei olisi enää sotia.
Huolehtikaa myös uusista vaihto-oppilaistanne. He ansaitsevat sen!

Mitä haluaisit sanoa opettajillemme?

Kiitos kaikille! Oli ihanaa olla täällä. Olen surullinen, että minun täytyy nyt mennä kotiin. Kiitos!

Haastattelu: Tiina Mustakangas-Laukka